Kauden ensimmäisestä kisaviikonlopusta on hiljalleen toivuttu ja valmistautuminen Kemoraan on alkanut.
Tulosten puolesta Botniaringin kisat oli ihan OK. Voitto ekasta lähdösta ja kolmossija toisesta oli tilanteeseen nähden paras mitä oli otettavissa.
Perjantai meni uutta autoa opiskellessa ja harmittavasti autoa ei saatu oikein toimimaan. Lauantaina harjoituksissa ja aika-ajoissa yritettiin vielä löytää parempia säätöjä, mutta mentiin oikeastaan huonompaan suuntaa. Itse kisaan palattiin suurinpiirtein 2010 säätöihin ja auto tuntui heti paremmalta.
Ensimmäisen lähdön alussa oli pientä hässäkkää. Huomasi kuinka innoissan kaikki oli päästessään ajamaan kisaa ekaa kertaa.
Tuli pientä kosketustakin. Keulapala meni kivasti lyttyyn ja toinenetulokarikin lähti rautoineen irti. Sivupeilikin oli särkynyt jossain vaiheessa.
Kisan edetessä jarut alkoivat kadota ja pari vikaa kierrosta mentiin käytännössä ilman jarruja. Syyksi paljastui liian väljät vetoakselien krympit. Käytin varastossa olleita Fordin krymppejä Ladan vetareissa. Ilemisesti Ladan ja Fordin vetareissa on toleranssi eroja, koska vanhassa autossa samoilla krympeillä ei ongelmaa ole ollut.
No jokatapauksessa krymppi pääsi luistamaan ja samalla jarrulevy nojasi koko ajan jarrusatulaan kiinni... seurauksena oli ylikuumentunut Wilwoodin satula ja sulaneet männäntiivisteet.
Sunnuntaiksi vaihdettiin autoon koko taka-akselisto ja takasatulat, toinen pääsylinteri, jarrulevy ja palat, jarrunesteet, etulokari+raudat, etutukivarret varmuuden vuoksi ja tietenkin pyöränkulmien perussäädöt uusiksi.
Sunnuntaina jäi warmup ajamatta, koska auton kasaus oli vielä kesken. Kisan lämppärikierroksella huomasin, että ohjauksessa oli peintä häikkää. Auto ei kääntynyt kunnolla oikealle. Ajattelin kuitenkin kokeilla kuinka pitkälle sillä pystyy ajaa.
Alussa autoa pystyi joteknkuten ajamaan ja pääsin vähän karkuunkin. Hiljalleen ohjaus kuitenkin peheni ja ranteistakin alkoi loppua mehut. Lopussa piti päästää pari ohi, koska oli vaikeaa yleensäkään ajaa oikealle kääntyviä mutkia läpi.
Todennäköinen syy ongelmaan oli ohjausksen nopeuttajan kiinnityksessä... tai tarkemmin sanoen sen puutteellisuudessa.
Uutta osaa on tullut hankittua. Uusi takasatula hajonneen tilalle ja erikokoisia pääsylintereitä sekä kaikkea muuta pientä jarruosaa. Uudet takavalot vanhaan tai uuteen autoon... uusia peilejä. Pari uutta keulapalaa Markulta.
Tulosten puolesta Botniaringin kisat oli ihan OK. Voitto ekasta lähdösta ja kolmossija toisesta oli tilanteeseen nähden paras mitä oli otettavissa.
Perjantai meni uutta autoa opiskellessa ja harmittavasti autoa ei saatu oikein toimimaan. Lauantaina harjoituksissa ja aika-ajoissa yritettiin vielä löytää parempia säätöjä, mutta mentiin oikeastaan huonompaan suuntaa. Itse kisaan palattiin suurinpiirtein 2010 säätöihin ja auto tuntui heti paremmalta.
Ensimmäisen lähdön alussa oli pientä hässäkkää. Huomasi kuinka innoissan kaikki oli päästessään ajamaan kisaa ekaa kertaa.
Tuli pientä kosketustakin. Keulapala meni kivasti lyttyyn ja toinenetulokarikin lähti rautoineen irti. Sivupeilikin oli särkynyt jossain vaiheessa.
Kisan edetessä jarut alkoivat kadota ja pari vikaa kierrosta mentiin käytännössä ilman jarruja. Syyksi paljastui liian väljät vetoakselien krympit. Käytin varastossa olleita Fordin krymppejä Ladan vetareissa. Ilemisesti Ladan ja Fordin vetareissa on toleranssi eroja, koska vanhassa autossa samoilla krympeillä ei ongelmaa ole ollut.
No jokatapauksessa krymppi pääsi luistamaan ja samalla jarrulevy nojasi koko ajan jarrusatulaan kiinni... seurauksena oli ylikuumentunut Wilwoodin satula ja sulaneet männäntiivisteet.
Sunnuntaiksi vaihdettiin autoon koko taka-akselisto ja takasatulat, toinen pääsylinteri, jarrulevy ja palat, jarrunesteet, etulokari+raudat, etutukivarret varmuuden vuoksi ja tietenkin pyöränkulmien perussäädöt uusiksi.
Sunnuntaina jäi warmup ajamatta, koska auton kasaus oli vielä kesken. Kisan lämppärikierroksella huomasin, että ohjauksessa oli peintä häikkää. Auto ei kääntynyt kunnolla oikealle. Ajattelin kuitenkin kokeilla kuinka pitkälle sillä pystyy ajaa.
Alussa autoa pystyi joteknkuten ajamaan ja pääsin vähän karkuunkin. Hiljalleen ohjaus kuitenkin peheni ja ranteistakin alkoi loppua mehut. Lopussa piti päästää pari ohi, koska oli vaikeaa yleensäkään ajaa oikealle kääntyviä mutkia läpi.
Todennäköinen syy ongelmaan oli ohjausksen nopeuttajan kiinnityksessä... tai tarkemmin sanoen sen puutteellisuudessa.
Uutta osaa on tullut hankittua. Uusi takasatula hajonneen tilalle ja erikokoisia pääsylintereitä sekä kaikkea muuta pientä jarruosaa. Uudet takavalot vanhaan tai uuteen autoon... uusia peilejä. Pari uutta keulapalaa Markulta.
Auto on jo ajokuntoinen Kemoraa ajatellen, mutta jos aikaa riittää niin jarruihin tulee varmaan tehtyä pieniä muutoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti