Alastaro 2009

No niin. Kauden viimeinen kisa ajettiin syyskuun viimeisenä viikonloppuna Alastarolla.
Paikalla oli yhdeksän rohkeaa Locost-kuskia uhmaamassa Suomen syksyisiä olosuhteita.
oli mukava taas nähdä yksi 'uusi' locost mukana, kun Daniel Finnäs toi uudistetun #700:n viivalle.
Toivottavasti jatkossa on enemmän autoja samanaikaisesti mukana, koska valmiita autoja pitäisi olla jo parikymmentä.

Perjantai meni uusien asioiden testaamisessa.
Kisasäätöjen osalta voitiin keskittyä hienosäätöön, koska edellisten kisojen säädöt antoivat hyvän lähtökohdan.
Pieniä parannuksia saatiin ajettavuuteen ja kierrosajat oli hyvin lupaavia.
Keväällä ajetuissa testeissä auto oli vielä kovasti vaiheessa, joten ajat eivät olleet silloin vertailukelpoisia. Toiveena oli että alle 1:25 voisi päästä. Oli suuri yllätys kun perjantaina, viileässä kelissä, päästiin sadansosan ali 'maagisen' 1:23:n.
Lauantai aamuna rata oli märkä, joten autoon laitettiin Kemoran sadekelin säädöt ja auto tuntuikin selvästi paremmalta, kuin Ahveniston tokassa kisassa.
Aika-ajoon rata kuivui ja palasimme takaisin perjantain säätöihin- Aika-ajoissa oli yllättävän paljon ruuhkaa radalla. Muutenkin ajossa oli vähän yliyrittämistä ja saavutettu kierrosaika oli odotettua huonompi.

Kisaan lähtö paalupaikalta. lähdässä taas tuttua epävarmuutta, mutta kuitenkin selvisin ensimmäisenä ekaan mutkaan. Auto tuntui hyvältä ja ero kakkoseen kasvoi koko ajan. Tilannetta helpotti kun takanani kolaroitiin oikein kunnolla. Pasin, Tomin ja Teron autot jäivät radan varrelle ennen kuin kisa oli kunnolla edes alkanutkaan.



Kisa eteni aika rauhallisissa merkeissä. Kisan loppupuolla radalle ilmestyi taas öljyä, jonka huomasin vaikka öljylippuja ei missään näkynytkää.
Lopputuloksena kauden viides voitto ja samalla varmistui luokan mestaruus.

Kokonaisuutena kausi on mennyt aivan yli odotusten. Auto oli jo kauden alussa kilpailukykyinen ja sitä on onnistuttu kehittämään koko ajan oikeaan suuntaan. Luotettavuuskin on ollut melko hyvä. Yhtään pistettä ei menetetty teknisten ongelmien takia.
Luokkavoitto tuli viidestä kisasta seitsämästä. Nopein kierros kuudesti ja Locostien rataennätykset jokaiselle radalle.
Vähän lisää tilastoja... yhteensä kolme ulosajoa kauden aikana. yksi Botniaringilla harjoituksissa. Mutka vähän pitkäksi ja reilu puoli autoa heikan puolelle. Sama tilanne Alastarolla, mutta vain alle puoli autoa hiekalla. Ja sitten Kemoran tokan kisan ulosajo, jossa tuli vedettyä kunnon rallilenkki hiekalla.
Koko kauden ajoihin on mennyt aika tarkkaan kaksi sarjaa renkaita (13" ja soft seos). Kausi käsittää seitsämän kisapaäivää. Neljä testipäivää kisaa edeltäneenä perjantaina ja lisäksi 4-5 ylimääräistä testipäivää.
Öljyä vaihdettiin muistaakseni neljä kertaa (4l per kerta). Eka ja vika kisaviikonloppu ajettiin samoilla Teboilin Suberbike öljyillä (harmaa moottori) ja kaksi muuta kisaviikonloppua Castrolin Suberbike öljyllä (musta moottori).
Bensan kulutukseksi on laskettu noin 20 litraa sadalla kilometrilla.
Samoilla jarrupaloilla ajaa kevyesti koko kauden. Paloista on jäljellä noin puolet kulutuspinnasta. Taakse vaihdettiin uudet palat toiselle puolelle, koska pelättiin palojen tuhoutuneen, kun peräöljyt tulivat ulos.
Uniball niveliä on vaihdettu , kulumisen takia, yksi kappale taakse.

Että semmoista.

Helatorstai Alastarolla

Helatorstai 21.5.09 vietettiin Alastarolla autoa testaten. Yksi tärkeimmistä testaamisen kohteista oli lämpöongelmien ratkaiseminen. Ahveniston testin jälkeen jäähdytysjärjestelmään tehtiin muutoksia ja yritettiin selvittää missä vika piilee. Esimerkiksi parannettiin moottoritilan ilmankiertoa, uusi reitti alemmalle vesiletkulle, pakosarjalle tehtiin lämpösuojat, asennettiin uusi termostaatti (vaikka alkuperäinen toimi testin perusteella ihan hyvin) ja testattiin vesipumpun toiminta. Öljytkin vaihdettiin ja todettiin, että öljyn seassa ei ainakaan ollut vettä. Ai niin... koneeseen asennettiin myös öljynlämpömittari.
Alastaron testeissä mikään näistä 'parannuksista' ei tuntunut auttavan. Parin kierroksen ajon jälkeen vedet yli 100 astetta ja öljytkin jossain 120 paikkeilla.
Päätettiin ilmata vesipuoli vielä kerran ja ilmauksen yhteydessä tajuttiin, että järjestelmä ei jostain syystä täyty kokonaan vedellä. Todella outoa, koska vastaavia ongelmia ei viime kaudella ollut vaikka järjestelmä ja ilmaustapa ovat samoja. Pienen pähkäilyn jälkeen saatiin kaikki letkut ja onkalot täyteen vettä. Radalla veden lämmöt 70 asteen paikkeilla ja öljy alle 110. Hyvä, että vika paikannettiin... harmi vaan kun meni paljon aikaa hukkaan vian metsästyksessä.

Pari uutta pikku ongelmaa tuli eteen. Toinen etulokari löystyi, hankasi renkaaseen ja irtosi. Lokari tuhoutui korjauskelvottomaksi ja raudatkin piti rakentaa uusiksi. Viikonloppuna ehdittiin tekemään uusi lokari+raudat. Varaosia ei ole vielä valmiina, joten toivottavasti pysyy Jurvassa kiinni.
Vikassa vedossa toisen eturipustuksen yläpallon mutteri (camber säätö) löystyi ja camberi kääntyi maksimiin. Tulevaisuudessa camber-säätömutterit tullaan varmistamaan lukitusmuttereilla.
Kytkin alkoi vähän luistaa, mutta syyksi paljastui liian kireä kytkinvaijeri.
Jarrubalanssi on aivan liikaa etupainoinen. Muuten Wilwoodin uusissa satuloissa/paloissa tuntuu olevan hyvä pito ja tuntuma. Balanssin säädöllä tasapainoa ei saanut riittävän taakse, joten pitää pienentää takapiirin pääsylinterin kokoa.
Kaiken lisäksi onnistuin hajottamaan taustapeilin kavutessani ohjaamoon.

Kaikenkaikkiaan testistä jäi positiivinen kuva kaikista ongelmista huolimatta. Auton säädöt on vielä hakusessa, mutta ainakin auton pitäisi olla ajokuntoinen Jurvassa.