torstai 22. tammikuuta 2009

Tukivarret


Tukivarsissa käytetty putki on 20x2 mm saumaton kylmävedetty tarkkuusteräsputki. Edullisemallakin materiaalilla voi tukivarret toteuttaa, mutta kyseistä materiaalia tulee päivätyössä käytettyä muutenkin.
Nivelinä on käytössä polyuretaani puslat sekä edessä, että takana. Samantapaiset puslat on myös iskunvaimentimissa. Locostissa saa myös käyttää uniball niveliä tukivarsissa. Iskunvamentimissa uniball on kielletty. Tukivarsien uniballit antavat 3% painonlisän.
Tukivarsien pituutta muuttamalla voidaan auton etupään leveys säätää kohdilleen. Auton maksimi leveys on 1660 mm.
Ylätukivarren pallonivelen paikkaa muttamalla voidaan säätää auton oletus caster. Meillä käytössä on 22mm offset ylätukivarressa.


Ylätukivarressa on portaattoman camber-kulman säädon mahdollistava holkki. Casteria voi säätää muutamaan ei vaihtoehtoon säätöprikoilla. Auton takapäässä ei ole mitään mahdollisuutta säätä camber/caster kulmia, taka-akselityypin takia. Erillisjousitettu/dedion takapää on kielletty Locost kilpa-autoissa.
Ylätukivarren pallonivel on Ford Transitin nivel ja alapallo on Austin Maxista.



Kaikki tukivarret hitsattiin hitsausjigissä. Samoja tukivarsia voi käyttää auton molemilla puolilla. Hyvä ominaisuus, kun ei tarvitse tehdä erillisiä varaosia molemmille puolille.

Posted by Picasa

Jousituksen korvakkeet

Jousituksen korvakkeet on tehty 50 x 50 x 3 neliöputkesta.


Etukorvakkeet asemoitiin paikalle levyistä tehdyn jigin avulla. Autossa käytetään polyuretaani puslia tukivarsien nivelinä, joten on tärkeää saada korvakkeiden reijät samaan linjaan. Alemmat korvakkeet kannattaa asentaa ennen taaimmaisen yläkorvakkeen tukiputken asennusta. Kyseinen pystyputki estää alakorvakkeiden linjaamisen suoralla tangolla.




Korvakkeet pultattiin paikoilleen reikien läpi kulkevilla kierretangoilla ja sitten korvakkeet hitsattiin kiinni.



Takana etummaisissa korvakkeissa on useita reikiä säädettävyyden takia. Jos kiinnityspisteet poikkeavat alkuperäisistä joutuu auton minimipainoon lisäämään 3%. Säädettävyys sinänsä ei aiheuta painonlisää, jos valitsee alkuperäiset reijät. Myös takalinkkien pituus tehtiin säädettäväksi. Pituutta muttamalla voidaan hienosäätää pyörät oikeisiin kulmiin. Teoriassa myös akseliväliä voisi sääntöjen puitteissa muuttaa. Meidän kardaanin pituus kuitenkin määrittää akselivälin aika lähelle maksimi pituutta.


Lopuksi runkoon hitsattiin korvakkeet iskunvaimentimia varten. Korvakkeen asennuskorkeudella voidaan auton maavara asettaa halutulle korkeudelle.
Takana korvake on hitsattu turvakaaren kiinnituspisteen alapuolelle ja sen paikkaa ei voi juurikaan muuttaa. Takapään oletus maavara pitää säätää taka-akselissa olevan korvakkeen paikan valinnalla.
Posted by Picasa

Osien puhdistus

Olka-akselit ennen ja jälkeen putsausta.
Osien puhdistaminen on varmaan yksi projektin ikävimmistä vaiheista. Suurimman osan komponenteista voi ostaa kaupan hyllyltä, mutta Locost henkeen kuuluu osien kierrättäminen. Joitakin osia ei rahallakaan saa uutena. Hyvänä esimerkkinä kuvan Taunuksen olka-akselit, jollaiset taitaa kaikista Suomen Locosteista löytyä. Alkuperäisen Locostin etupää on suuniteltu juuri Taunuksen (Cortina Englannissa) osille, joten niiden käyttö on suositeltavaa. Säännöt kyllä sallivat muidenkin vakomallisten olkien käytön.

Omassa projektissa puhdistettavien osien listalta löytyy ainakin: Olka-akselit, jarrusatulat, taka-akseli ja lukematon määrä muita pikkuosia.

Rungon valmistuksen aloitus

Rungon materiaalina on pääasiassa 25mm x 25mm ja 20mm x 20mm huonekaluputki. Seinämän paksuus saa olla 1.5mm tai 2mm. Meidän autoon valittiin ohuempi seinämä painon säästön takia. Runko on kauttaaltaan TIG-hitsattu. Runkoja voi myös ostaa Suomesta ihan kohtuulliseen hintaan. Jos hitsaaminen ei kiinnosta, niin kannattaa vakavasti harkita valmiin rungon ostamista. Toisaalta itse perus rungon kasaaminen on aika pieni osa koko auton valmistuksesta. Itsellä putkien leikkaamiseen ja kasaamiseen meni vain muutama päivä ja samoin muutama päivä saumojen lopulliseen hitsaukseen.



Ensimmäiset putket pätkitty ja kiinnitetty oikeille kohdille. Putken paikat on piiretty alustaan ja putket on kiinnitetty vinkoilla ja ruuveilla. Kaikki liitokset tehtiin alussa vain heftaamalla. Saumojen lopullinen hitaus tehtiin vasta kun runko oli lähes kokonaan kasattu. Näin runko itsessään pyrkii estämään hitauksessa syntyvää vetelyä.



Mitä tarkemmin putket pystyy mitoittamaan, niin sitä vähemmän runko vetelee hitsatessa.
Alemmassa kuvassa on rungon keulaputkien mallaaminen käynnissä. Kyseiset putket ovat hankalimmsta päästä tehdä, koska leikkauksia pitää tehdä kahteen suuntaan. Suurin osa putkista on joko 90-asteen kulmassa tai viistettä on vain yhteen suuntaan.


Suurin osa hitsaamisesta tehtiin edullisella piukkohitsaamiseen tarkoitetulla invertterillä ja Biltemasta hankitulla TIG-paketilla. Automaatti kypärä taisi olla mallia Motonet. Aloittelijalle automatti visiiri on todella kätevä.
Projektin loppuvaihessa invertteri sanoi sopimuksen irti ja tilalle hankittiin hieman laadukkaampi invertteri, jossa ominaisuuksiakin on jo huomattavasti enemmän. On kuitenkin sanottava, että vaikka ennen projektin aloitusta hitaus oli minulle aivan uusi juttu, niin Biltemankin TIG-vehkeellä saa/sai aivan asiallista saumaa aikaan.


Posted by Picasa

Tervetuloa MH Locost blogiin!



Tervetuloa MH Locost blogiin!

Tämän blogin tarkoituksena on kertoa minun Locost kilpa-auto projektista. Ensimmäisissä viesteissä pyrin kertomaan tarinaa alkaen syksystä 2006 ja päättyen syksyyn 2008. Myöhemmin olisi tarkoitus päivitellä blogia aina kuin jotain uutta ja ihmeellistä tapahtuu.

Projekti alkoi syksyllä 2006, kun vahingossa eksyin PMC Motorsportin / Jani Kaukiaisen Locost projekti sivuille. Sivuja luettuani jäi käsitys, että itsellänikin olisi mahdollisuus yrittää vastaavanlaista projektia, vaikka mitään kokemusta autojen rakentamisesta ei olekkaan. Nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin voin todeta, että vastaavaan projektiin voi ryhtyä hyvin vähäisillä tiedoilla/taidoilla, jos on vain valmis oppimaan uusia asioita.
Lähes kaikki mitä projektissa on tullut eteen on ollut minulle uutta. Myös työskentelytilat ja käytetyt työkalut olivat varsin vaatimattomat. Olosuhteita kuvaa hyvin, että auto rakennettiin työmaaparakissa. Auto piti purkaa, jotta se saatiin parakista ulos... vähän niinkuin laivan rakentaminen pulloon.