perjantai 23. tammikuuta 2009

Moottori

Oli jo projektin alusta asti selvä, että voimanlähteeksi tulisi moottoripyörän moottori. Auton moottoria en missään vaiheessa ajatellut, koska en niistä mitään tiedä eikä resursseja ole sellaisten kannssa leikkimiseen. Ehkä joskus tulevaiseedessa taitojen kasvaessa auton konekin tulee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.
Moottoripyörän koneen etuna on, että sen on melko valmis paketti. Viritystä ei tarvitse (eikä saa) tehdä ja vaihteistoakaan ei tarvitse erikseen miettiä. Pohdittuani vaihtoehtoja jäljelle jäi Yamahan R1 and FZS moottorit. Molempia moottorityyppejä etsin ja lopulta päädyin Yamahan FZS 1000 Fazer 2004 moottoriin, koska sopiva yksilö löytyi saksalaisesta purkaamosta. Jälkikäteen mietittynä R1 saattaisi olla helpompi ja mahdollisesti kilpailukykyisempi vaihtoehto. Aika näyttää kuinka kilpailykykyinen Fazer on.
FSZ 1000 Fazer (tunnetaan myös FZ1 tyyppisenä esim USA:ssa) pohjautuun ensimmäisen sukupolven R1 moottoreihin, mutta on matalavireisempi. R1ssä on 40mm (Fazerissa 37mm) kaasuttimet ja korkeampi puristussuhde. Fazerissa kaasutin on vaakatasossa ja sen saa mahtumaan konetilan sisäpuolelle. R1:n kaasutin on pystympi minkä takia ilmanputsari tulee konepellistä läpi. Molemmissa ratkaisusissa on varmasti etunsa. Fazerin kytkimen jouset on saman tyyppisiä kuin uudemmissa R1:ssä. Vakiojouset vaihdettiin jäykempiin ensimmäisten testien jälkeen.



Ennen autoon asennusta moottori putsattiin ulkoisesti ja vanhat öljyt valutettiin ulos. Moottorin öljypohjaan asennettiin loiskelevy ja vaihdettiin uudet sytystulpat. Ensimmäisi testejä varten laitettiin uusi öljynsuodatin ja Yamahan omat racing öljyt. Kytkinpäivityksen yhteydessä öljyiksi vaihdettiin Castrolin superbike öljyt joilla kytkin tuntyi toimivan paremmin. Konetta ei ole vielä tarvinnut muuten availla. Moottorin vakio airboxi ja suodatin korvattiin Pipercrossin ilmansuotimella. Uusi suodatin mahtuu juuri konepellin ja koneen vaihteiston väliin. Moottorin mukana ei tullut mittaristoa eikä pakoputkistoa. Vakio pakosarjalle ei juurikaan ole käyttöä, koska se ei autoon sopisi. Pakosarja päätettiin tehdä itse. Mittaristona taas on käytössä MyChron 3 Gold.

Aluksi kaasuttimeen ei tehty mitään muutoksia, mutta ensimmäisissä testeissä kävi ilmi, että moottori kävi selvästi liian laihalla.
Kaasuttimen säädöt on vakiona huomattavasti laihemmalla mitä Locost käytössä tarvitaan. Uusi pakoputkisto ja ilmanputsari tekevät koneesta hengittävämmän, joten bensaa tarvitaan enemmän. Kaasuttimen pääsuuttimet porattiin suuremmiksi (1,7 mm tuntuu olevan aika yleisessä käytössä) ja neuloilla tehtiin keskialuetta rikkaammaksi. Autoon kiinnitettiin laajakaista Lambda, jonka mukaan kone käy muutosten jäljiltä sopivan rikkaalla.

Moottoria ei koekäytetty ennen runkoon asennusta. Ensimmäinen käynnistys oli mahtava kokemus. On hämmästyttävää kuinka hieno ääni nelisylinteristä koneesta lähtee. Koneen käyminen ja sen äänet antoivat kovasti lisämotivaatiota auton saattamiseksi ajokuntoiseksi.

Auton jäähdytysärjestelmä on idealtaan täysin vastaava kuin Yamahassa vakiona. Moottorin oma jäähdytin oli pahasti mutkalla, joten se korvattiin Renault Clion jäähdyttimellä. Vakio jäähdytin on noin puolet Rellun syylarista, eikä jäähdytysongelmia olekkaan vielä esiintynyt. Osa letkuista piti vaihtaa pidempiin ja muutama liitin tehtiin itse, koska vakio osat ei mahtuneet konepellin alle. Yamahan vakio termostaatti on käytössa ja se toimii myös veden täyttöaukkona. Myös pyörästä tullut vakio tuuletin on kiinnitetty Rellun jäähdyttimen taakse. Tuuletin toimii käsikytkimellä ja on ollut ainoastaan käytössä varikolla ajettaessa. Veden lämmöt pyörii jossain 80C asteen paikkeilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti